Kevätkirje 2020
Karilan Sukuseura ry Tampere 28. 04. 2020
HYVÄT SUKUSEURAN JÄSENET
Perinteisesti on ollut tapana muistaa sukuseuramme jäseniä kevätkirjeellä vapun tienoolla ja syyskirjeellä joulun alla. Tästä perinteestä ei luovuta, vaikka sukuseuramme onkin viettänyt hiljaiseloa viime kesän jäsenkokouksesta lähtien. Kotisivuille on sentään tehty talven aikana eräitä päivityksiä, ja lisääkin on luvassa, joten sinne kannattaa aina silloin tällöin kurkistaa. Hallituksen oli tarkoitus kokoontua maaliskuussa suunnittelemaan seuran toimintaa. Kokous jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, koska maan hallituksen päättämät koronarajoitukset astuivat juuri niinä päivinä voimaan, eikä olisi muutoinkaan ollut viisasta ottaa riskiä sairastumisesta. Päätämme ja ilmoitamme uudesta kokousajasta, kunhan tilanne korona -rintamalla alkaa tasoittumaan. Nyt on jo kuitenkin selvää, että mitään isompaa tilaisuutta tai muuta kokoontumista ei kuluvan vuoden puolella tule olemaan.
Merkkipäiviä suvun piirissä
Löysin matrikkelista 16 henkilöä, joille tulee tai on jo tullut tasavuosia täyteen kuluvana vuoden aikana. Osa saattaa olla jo poistunut keskuudestamme ja kaikkia elossa olevia en ole tavoittanut.
Elossa olevista mainitsen tässä ensimmäisenä matrikkelimme tekijän Kauko Wirenin. Hän täytti 85 vuotta 5.3.2020, ja elää sekä vaikuttaa voimakkaasti vaimonsa kanssa, usein Kangasniemellä. Kaukolta singahtaa ahkerasti päivityksiä myös facebook -sivuillemme. Lämpimät onnittelut ja kiitokset aktiivisuudestasi.
Myös Heikki Saloranta on jo täyttänyt vuotensa, 75 v., karkauspäivänä 29.2.2020. Lämpimät onnittelut ja hyvän voinnin toivotukset myös sinulle, sekä kaikille muille kuluvan vuoden varrella tasalukuunsa ehtiville. Heitä ovat ainakin Mirja Järvinen, 95 -vuotta 12.11.2020; Antti Jokihaara, 80 v., 13.06.2020; Anna-Liisa Wikström, os. Lämsä, 80 v., 19.08.2020; Pirkko Kytölä 75 v., 08.09.1935; Marjatta Karila (Mäyrämäen Marjatta), 75 v., 28.22.2020 sekä Helena Pakarinen (Kuoppalan Helena), 70 v., 23.12.2020.
Erityisen iloisia olemme Mirja Järvisen toipumisesta reippaaseen ja hyvään kuntoon sekä maailman menon aktiiviseen seuraamiseen Korpilahden hoivakodissa. Mirja toivottaa kaikille sukulaisille reipasta, eteenpäin katsovaa mieltä ja iloista vappua. Sukumme vanhin jäsen, useimpien meidän hyvin muistama Irma Tammivuori asuu ja elää Jyväskylässä ja täyttää 99 vuotta 16. toukokuuta 2020. Toivon mukaan koronaepidemia hiipuisi nopeasti siihen määrään, että ikäihmisten eristystä voitaisiin purkaa ja omaiset voisivat jälleen päästä tapaamaan läheisiään - mutta se toive tuskin lähiaikoina toteutuu.
Myös suvun nuoremmissa polvissa on muistettavia perhetapahtumia. Liisa Karila talutti tyttären tyttärensä alttarille Koskenpään kirkossa 20.2.2020, kun Minna Korhonen ja Oskari Peltonen sanoivat toisilleen tahdon. Hääjuhlaa vietettiin Moksin seurojentalolla. Pariskunta asuu Jyväskylässä. Tällaisia uutisia soisi näkevän viestinnässämme useamminkin.
Ajatuksia koronaepidemiasta, sen torjunnasta ja kriisin mahdollisista opetuksista
Maapallomme haavoittuvuus virusten aiheuttamille pandemioille on lisääntymässä. Perimmäisenä syynä siihen arvellaan olevan alkuperäisten elinympäristöjen yhä nopeampi tuhoutuminen ja niiden korvautuminen sellaisilla elinympäristöillä, joissa mikrobien keinot päästä ihmiskehoon ja sopeutua siihen ovat lisääntyneet.
Kasvanutta sairastumisriskiä vastaan on taisteltu menestyksellisesti rokotteiden kehittämisen avulla, useimmiten kuitenkin jonkin verran jälkijunassa. Kehomme on taudinaiheuttajien taistelutanner. Jos suuri määrä ihmisiä sairastuu samaan aikaan, tautia on vaikea selättää, koska hoitomahdollisuudet heikkenevät. Pahimmillaan tämä johtaa sekasortoon, yhteiskunnan rakenteiden romahtaessa. Vauraus auttaa selviämistä mutta ei anna varmaa suojaa. Niin valtioiden kuin yksittäisten ihmistenkin tasolla taudit iskevät aina pahiten niihin, jotka ovat köyhimpiä.
Koronapandemian tapaista maailmantalouden vetureita, Kiina, Eurooppa ja Yhdysvallat, polvilleen pannutta terveys- ja talouskriisiä ei ole ennen koettu. Yhteinen romahdus on kuvaava esimerkki globalisaation varjopuolista. Se havainnollistaa, miten eri tavoin jonkun sortin demokratioiksi tai toisaalta diktatuureiksi luokitellut valtiot kriisiä ratkaisevat ja kansalaisiaan kohtelevat. Eri tahojen ja tasojen yhteistyö edistäisi ongelman ratkaisua tehokkaammin kuin lokeroituminen ja muurien takaa huutelu.
Suomessa maan hallitus on ottanut johtavan roolin kriisin hallinnassa, kuten pitääkin. He ovat tukeutuneet asiantuntijoihin ja presidentin taustatukeen. Hallituksen viestintä on ollut selkeää ja kansalaiset on pidetty television avulla erittäin hyvin kartalla. Muutama mokakin on päässyt syntymään koska hallinnon pysyvissä rakenteissa ei ole huomioitu tämän tapaista lähes kaiken kattavaa hätätilannetta. Erheet ovat innoittaneet iltapäivälehtiä ja some huutelijoita, mutta eduskunnassa keskustelu on ollut varsin maltillista.
Kun kriisi on nyt paljastanut johtamisen ja hallinnon aukkoja, niiden paikkaamisen luulisi olevan itsestään selvää. Sitä se ei kuitenkaan tule olemaan, koska ehkä keskeisin ongelma on sosiaali- ja terveyspalvelujen hajanainen ohjaus ja valvontajärjestelmä. Sen uudistaminenhan on ollut vireillä ainakin keväästä 2006 lähtien, jolloin Vanhasen hallitus antoi Paras -lakiesityksen. Toivottakaamme taas kerran sisua ja sitkeyttä kuluvan vuoden syksyllä ehkä alkavaan seuraavaan sote -vääntöön.
Norjalaisen filosofin (T.H. Eriksen, HS 26.04.2020) mukaan koronavirus jäähdytti ylikuumenneen yhteiskunnan, ja nyt olisi tilaisuus luoda jotain parempaa. Hän ei tarkoita tässä yhteydessä ilmastoa, vaan nopeita ja hallitsemattomia muutoksia, joiden keskellä elämme, kuten maapallon väkiluvun kasvu, digitalisaation hirmuinen vauhti, mikä tahansa, jolle on ominaista hillitön kasvu, jota on ollut käytännössä mahdoton pysäyttää. Eriksen pohtii, tarvitsemmeko kaikkea sitä, mitä meillä oli ennen? Voimmeko palata tärkeiden asioiden äärelle, hitaampaan elämään? Voiko elämäntyylistämme tehdä kestävämmän niin ihmiselle kuin maapallollekin? Jonkinasteista matkustamista varmasti tarvitaan jatkossakin, mutta onko esimerkiksi massaturismi tarpeellista?
Onhan näitä pohdittu ennenkin, mutta vähän on opittu, jos sitäkään, ja taas nämä kysymykset ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi etätyön lisäämisellä voidaan vähentää matkustamista, ja omaakin lähipiiriäni tarkastellen, etätyö näyttää monissa asioissa tuottavan tuloksia. Totiselta työltä se ainakin näyttää, sekä kahden aikuisen perheissä että varsinkin lapsiperheissä.
Korona-ajan ajanvietettä
Hitaaseen elämäntyyliin mahtuu hyvin myös lukemista. Seuramme kotisivuiltakin sitä jonkin verran löytyy, kuten Elämää Karilanmaan vaiheilla teos ja Antti Karilan Minä muistan sekä Antin päiväkirja -teokset. Lyhyitä tarinoita löytyy useammankin otsikon alta, jäsenkirjeistä ja tarinoita suvun piiristä -otsikon alta.
Edellä mainittujen Kauko Wirenin ja Mirja Järvisen mietteitä viiden vuoden takaa löytyy vuoden 2015 jäsenkirjeistä 1 ja 2. Nyt kotisivuilta löytyvät jäsenkirjeet alkavat vuodesta 2016, mutta koska Kaukon ja Mirjan mietteet ovat edelleen ajankohtaisia, niin laitamme vuoden 2015 jäsenkirjeet sukuseuran sivuille pikapuoliin.
Alla nostetaan esiin pitkäaikaisen hallituksen jäsenemme Martti Jokihaaran syksyllä 2019 tekemä erittäin mielenkiitoinen kirja YK:n palokuntana Suezille 1973. Suosittelen lämpimästi.
Vappuun on tätä kirjoittaessani kaksi viileäksi ja pilviseksi ennustettua päivää. Ottakaamme säästä ja koronasta huolimatta vappu hillitysti riemuiten vastaan. Kaukaiset esivanhempamme viettivät vapun aikaan hela eli toukojuhlaa sytyttämällä helavalkeita, juomalla simaa ja tanssimalla. Näitä täytyy nyt vältellä – simaa ehkä lukuun ottamatta.
Kevätterveisin,
Alpo Karila
alpo.karila@gmail.com; p. 050 528 2317
Kustantaja: Books on Demand. Julkaistu: 09.01.2019.
Painettu kovakantinen kirja maksaa 42 euroa, saatavissa myös E-kirjana hintaa 15,99 €. Ostettavissa verkosta, Linkki https://www.bod.fi/kirjakauppa/yk-n-palokuntana-suezille-1973-martti-jokihaara9789528004219
Tämä kirje lähetetään kirjepostina Karilan sukuseuran niille jäsenille, joilla ei ole sähköpostia tai sen osoite ei ole tiedossamme.