Karilan Sukuseura
Suvun kotipesä

Joulukirje 2016




Karilan Sukuseura ry                                                  Tampere 1.12.2016

 

 

HYVÄT SUKUSEURAN JÄSENET

 

Joulu ja vuoden vaihde lähestyvät tutuin askelmerkein: pimeää ja hämärää, välillä lunta – sitten loskaa, veronpalautukset ja itsenäisyyspäivän kättelyiden tuijotusta, kaikenlaista viime hetken hamstrausta. Pientä kitinää kuuluu eduskunnassa siitä sun tästä – hyvin pientä kuitenkin siihen verrattuna, mitä maailmalta näkyy ja kuuluu päivittäin. Sitten kaikki rauhoittuu muutamaksi päiväksi, käynnistyäkseen uudelleen välipäivien alennusmyynteinä ja uudenvuoden rakettien paukkeena. Näin se on tähän saakka mennyt ja oletettavasti edelleenkin menee.

 

Tämän kirjeen alussa kerrotaan ensin seuran kuulumisia. Sitten tarkastellaan hiukan maailman menoa, ja lopussa on kaksi jouluaineista muistelusta.

 

 

Tulevan kesän sukutapaaminen 16.7 Petäjävedellä

 

Hallitus kokoontui 20.11. ja keskusteli pitkään tulevan sukutapaamisen pitopaikasta. Esillä oli useita vaihtoehtoja, kuten Muuramen Riihivuori, Jämsän Koskenpäällä sijaitseva Rantapirtti ja jopa Tampereen Pyynikki kesäteattereineen.

 

Pitkän keskustelun jälkeen päädyttiin Petäjäveden kirkonkylällä sijaitsevaan Lemettilän tilaan, joka on maailmankuulun Petäjäveden vanhan kirkon läheisyydessä, tietä pitkin 500 metsiä, oikopolkua vähemmän. Katsoimme, että Lemettilän tilalla onnistuu parhaiten vapaamuotoiseen yhdessäoloon ja seurusteluun keskittyvä tapaaminen, jossa perheen pienimmillekin löytyy puuhaamista. Tarjousten hinta-laatusuhdekin vaikutti asiaan – olemmehan tarkan talouden Kariloita.

 

Tilaisuuden ohjelma tulisi kulkemaan suurin piirtein seuraavasti:

 

-       Halukkailla on mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen Petäjäveden vanhassa kirkossa klo 10, siihen ei tarvitse erikseen ilmoittautua

-       Virallinen ohjelmamme alkaa kirkon opastetulla esittelyllä välittömästi kirkonmenojen jälkeen, se kestää noin puoli tuntia

-       Klo 12 kokoonnutaan Lemettilään lounaalle, jonka pääruokana on paahtopaisti,  kasvisruokailijoille luonnollisesti oma vaihtoehto. Ruokailua koskevat rajoitteet on syytä ilmoittaa samalla kun ilmoittaa osallistuvansa tapahtumaan

-       Lounaan yhteydessä Pentti Valkeajärvi tarinoi meille Petäjävedestä, sen historiasta ja nykyisistä kuulumisista sekä sukumme Petäjävesi yhteyksistä.

-       Toisena asiana Markus Kovanen esittelee seuramme kehittyvät verkkopalvelut ja niiden kehittämissuunnitelmia, joihin on hyvä tilaisuus antaa palautetta

-       Muistakin asioista voidaan keskustella, sen mukaan kun asioita nousee esille

-       Perinteiset arpalaiset ja renkaanheittokisat kuuluvat luonnollisesti ohjelmaan

-       Tilaisuus loppuu kakkukahveihin, kuten tapana on ollut

 

Alustavasti on arvioitu, että kirkon esittelyn ja em. tarjoilut sisältävä paketti maksaisi 30 euroa, 4-12 vuotiaat puoleen hintaan ja sitä nuoremmat ilmaiseksi. Ohjelma täydentyy talven aikana ja informoidaan kotisivuilla sekä jäsenkirjeellä keväällä.

 

Ilmoittautuminen Merja Karilalle ( merja.karila@pp.inet.fi ;puh +358400986425) kesäkuun loppuun mennessä niin mattimyöhäisetkin ehditään ilmoittaa tilalle, koska sinne riittää ilmoittaminen viikkoa ennen tapahtumaa.

 

Lemettilän tilalta löytyy myös majoitusta, jonka jokainen sitä tarvitseva voi varata itse, ks. tarkemmin http://www.lemettilantila.fi/fi/ ; +358 50 414 7275; Siltatie 23, 41900 Petäjävesi.

 

Petäjäveden vanha kirkko on merkitty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon pitkän perinteen edustajana. Kirkkoon voi tutustua oheisesta linkistä http://www.petajavesi.fi/kirkko/index.php?lang=fi , tai tilaamalla

Facebookista www.facebook.com/Petajavedenvanhakirkko/ tai sähköpostista opas@petajavesi.fi

kirkon historian UNOHDUKSISTA UNESCOON hintaan 15 euroa.

 

 

Kotisivuista ja facebook ryhmästä

 

Seuramme kotisivut on saatu perustettua ja niille jo melkoisesti sisältöäkin, kiitokset siitä osaavalle sihteerillemme Markus Kovaselle. Myös Outi Saneen ja Pentti Valkeajärven panos on ollut merkittävä, samoin kaikkien niiden, jotka ovat toimittaneet aineistoa sivuilla julkaistavaksi.

 

Kotisivut löytyvät osoitteesta http://karilansuku.fi/Etusivu/

 

Kotisivuilla on mahdollista julkaista valokuvia ja tarinoita meidän elämänvaiheistamme ja sattumuksistamme, sen mukaan, mitä pidämme kiinnostavina ja toisillekin jakamisen arvoisina. Julkaistava materiaali toimitetaan Markus Kovaselle, joko sähköpostilla karilansukuseura@gmail.com , tai tavallisella kirjeellä, osoitteeseen Asemankatu 32 A 6, 05900 Hyvinkää. Kirjeitse lähetetyt valokuvat palautetaan, kun mukaan laitetaan osoite.

 

Seuralle on perustettu myös facebook ryhmä, nopeaa viestintää ja uutisten levittämistä varten. Se löytyy Facebookista nimellä Karilan Sukuseura ry. Ryhmässä on tätä kirjoittaessa 44 jäsentä. Ryhmä kasvaa parhaiten siten, että jokainen nyt ryhmään kuuluva lisää siihen omia, Karilan sukuun kuuluvia facebook kavereitaan, joiden arvelee olevan kiinnostunut suvustamme. Facebook ryhmä on hyvä väline lähestyä seuraamme silloin, kun jäsenyys on vielä harkinnassa.

 

Kotisivuja ja facebook ryhmää koskeviin kysymyksiin vastaa Markus Kovanen, sähköpostilla karilansukuseura@gmail.com tai puhelimella +358 50 4135613.

 

 

Muuta huomioitavaa

 

Seuramme jäsenkunta painottuu keski-ikäisiin ja sen ylittäneisiin henkilöihin, kuten useimmissa muissakin sukuseuroissa. Kaikki ikäpolvet ovat tervetulleita mukaan, myös ja etenkin nuoret, jotka edustavat tulevaisuutta. Hirviporukatkin ovat viime vuosina onnistuneesti nuorentuneet, miksei siis sukuseurammekin.

Sivuhuomautuksena tässä, että tämän syksyn hirvimittelöissä Moksissa sukumme jäsenet erityisesti onnistuivat. Onnittelut tarkkasilmäisille ja tarkkakätisille Kariloille!!!

Jäsenhankintaa helpottamaan on kotisivuille valmisteilla lomake, jossa on otettu huomioon lainsäädännön velvoitteet. Sitä odotellessakin vapaamuotoisia jäsenhakemuksia voi lähettää jäsensihteerillemme Riitta Kotalahti-Karilalle, sähköposti riitta.kotalahti-karila@suomi24.fi ja puhelin +358 40 8243317.

 

Seura ei kerää jäsenmaksuja, joten maksukaan ei ole este jäsenyydelle. Toiminta synnyttää kuitenkin kuluja. Niiden kattamiseksi kerätään vapaehtoista tukimaksua, jonka voi maksaa seuran pankkitilille

 

Tilinumero Nordea FI23 1045 3500 1612 85

 

Toivon mukaan kansan käsi on karttuisa.    

 

Sukumatrikkelimme laatija Kauko Wiren lähetti terveisiä, että hänen on tarkoitus päivittää matrikkelia kesän tapaamiseemme mennessä. Se on erinomainen asia, ja teettää töitä eri sukuhaarojen aktiivihenkilöille, sillä heidän pitää toimittaa nykyistä matrikkelia täydentävät tiedot Kaukolle hyvissä ajoin, nyt talvella. Kaukon tavoittaa sähköpostilla kauko.wiren@mail.com ja puhelimella +358 50 64275.

 

 

Maailman menosta

 

Monet meistä muistavat vielä Kalle Arthur (Arttu) Karilan (22.1.1983 - 9.3.1962), joka isännöi Karilanmaan tilaa vuoteen 1951, yhteensä lähes puoli vuosisataa, yhdessä puolisonsa Martan kanssa, kasvattaen aikuisiksi suuren pesueen jälkeläisiä.

 

Meidän sukupolvellemme ja lapsillemme Arttu oli elävä legenda. Sukumatrikkelistakin löytyy merkittävä määrä nuorten polvien Arttuja ja Arttureita, osa aikamiehiä, joku vasta koulunkäyntiään aloitteleva.

 

Suureksi mielihyväksemme saimme nyt syksyllä tietää, että eräs heistä, Arttu Karila vuosimallia 13.12.1991, nousi julkisuuteen yhteiskunnallisena toimijana, kun hänet valittiin erään merkittävän puolueen (Kepu) valtakunnallisen opiskelijajärjestön puheenjohtajaksi. Se osoittaa rohkeutta aikana, jolloin politiikka on pitkään ollut huonossa huudossa, moitteen ja protestien kohteena.

 

Yliopistossa meille opetettiin 60-70 -lukujen vaihteessa, että yhteiskunnan on onnistuakseen huolehdittava samanaikaisesti neljästä perustehtävästä: resurssien tuottamisesta, päätösten tekemisestä, sisäisestä kiinteydestä ja olemassaolonsa jatkuvuudesta. Yhteiskunnan kehitystä ohjaavien poliittisten päätösten tekeminen ajallaan on keskeisin noista tehtävistä, koska siinä päätetään myös muille kolmelle tehtävälle asetettavista pelisäännöistä. Jos siinä epäonnistutaan, niin yhteiskunta alkaa hiljalleen hajota sisältä päin ja sen jatkuvuuskin saattaa joutua uhatuksi.

 

Edellä esitetty on pelkistävää, ehkä vanhanaikaistakin. Se näyttää kuitenkin soveltuvan myös nykyaikaan, jolloin politiikan asema yhteiskunnan kehitystä ohjaavana voimana on haalistunut, ja talous, markkinavoimien muodossa, on istunut ”kuskin paikalla” 70-luvun lopulta lähtien.

 

Talouden vetovastuu näytti aluksi toimivan hyvinkin. Totuus alkoi paljastua, kun talouskasvu pysähtyi. Talouden logiikkahan perustuu kilpailuun, jossa voittajat vievät lähes kaiken ja häviäjille ei jää juuri mitään. Lyhyellä ja pitemmälläkin tähtäimellä kysymys on nollasummapeliä muistuttavasta tilanteesta, onhan maapallomme kyky kestää jatkuvaa kasvua rajallinen. Häviäjät kuitenkin katkeroituvat, jos heitä ei huomioida ja auteta.

 

Talous ei sovellu yhteiskunnan suurten linjojen määrääjäksi senkään takia, että asiantuntijoiden, esimerkiksi nobelistimme Bengt Holmströmin, mukaan talouden kehitystä ei juurikaan voi ennustaa. Yhteiskunnan ohjauksessa tarvitaan kuitenkin ennustettavuutta. Sitä rakennetaan poliittisilla päätöksillä, ja joihin luottaen sekä yksittäiset ihmiset että yritykset voivat suunnitella turvallisesti toimintaansa.

 

Politiikan ongelmat johtuvat paljolti siitä, että osa poliitikoista luottaa lähes sokeasti vapaisiin ja kahlitsemattomiin markkinoihin. Toisaalta, osa poliitikoista on takertunut vanhaan, eikä hyväksy mitään muutoksia toisenlaisessa tilanteessa saavutettuihin etuihin. Tämä päätöksentekoa halvauttava jako on enempi puolueiden sisäinen, kuin niiden välinen. Lisäksi poliitikot ”laidasta laitaan” ovat sen tosiasian edessä, että maailma on yksi suuri kylä, jossa ei ole paljonkaan uutta jaettavaa, mutta paljon tarpeita säästää, varsinkin ympäristöä. Ongelmat ja niiden ratkaisut ovat yhteisiä, kaikkiin osapuoliin vaikuttavia, sekä siten varsin hankalia. Mustavalkoiset ratkaisut eivät toimi, on tyydyttävä harmaan eri sävyihin. Siinä on Artulle työmaata – ja olisi monelle muullekin. Toivon mukaan esimerkki vaikuttaa, meidänkin suvussamme.

 

Joulun merkeissä kirjeeseen on liitetty kaksi joulumuisteloa, myös esimerkkeinä tarinoista, joita kotisivuillamme voitaisiin julkaista. Ensimmäinen on Vihtalahden kyläseuran joululehtiseen kirjoittamani tarina joulukorttien myynnistä 50-luvulla, toinen taas isäni Eeron muistelmia hänen lapsuutensa joulusta 20-luvun Karilassa, se on julkaistu Korpilahti lehdessä 17.12.1997.

 

Leppoisaa ja mukavaa joulun aikaa!

Alpo Karila, puheenjohtaja

alpo.karila@gmail.com

 

   

 

 

 

 

 

JOULUKORTEILLA KARAMELLI- JA LAHJARAHAA 50-LUVUN PUOLIVÄLISSÄ

 

Leppämäki on Ohelan torpasta 1919 itsenäistynyt pientila keskellä metsää, Vihtalahden, Tikkalan ja Moksin kolmiossa. Pysyvämpää asutusta mäellä lienee ollut 1850 -luvulta lähtien, nykyistä sukua 1900 luvun alusta lähtien.

Lähimmät naapurit ovat Norola, Lehtola ja Soimala, kukin noin kilometrin päässä. Asiointia tapahtui 50-luvun puolivälissä kaikkiin suuntiin: Soimalassa parturissa, Ohelanpohjalla lehmää astuttamassa ja myllyssä, Moksissa isän sisarusten ja Arttu vaarin luona sekä Soimalassa parturissa, Vihtalahdessa taas koulussa, kirjastossa ja kaupoilla. Minun maailmassani Vihtalahden suunta oli ykkönen, koulun, koulukavereiden ja kirjaston takia.

Tilan taloudelliset tunnusluvut olivat: metsää ja laidunmaata 15-17 ha, peltoa aluksi 3 ja sitten 5 ha, 3 lehmää ja kasvava vasikka, hevonen, sika ja muutama kana. Isä ajoi talvella ruukkia ja sen puutteessa suota pelloille, äiti hoiti navetta- ja tupahuushollin. Rahan tienuuta piti yrittää pienestä pitäen.

Maaseudun Tulevaisuuden ilmoitus ”joulukortteja myytäväksi” sattui silmääni kerran lokakuussa, ehkä 1955 tai 56. Tein kovan, että noita on tilattava. Sehän toteutuikin, ja sadan kortin paketti tuli lokakuun lopulla postista.

Jouluun oli aikaa, mutta ensimmäisenä iltana piti sännätä pimeälle polulle kohti Lehtolaa.

Sen muistan varmasti, että lunta ei ollut, ei kuutamoa, eikä taskulamppua. Jalalla piti tunnustella tutun polun paikkaa, ja tähystää välillä kuusten latvoihin, joista polun linja erottui taivasta vasten.

Kortit kävivät kaupaksi Lehtolassa, joten seuraavana iltana sitten Norolaan ja Rajamäkeen, joissa vanhat mummotkin olivat vielä hengissä, kuten Leppämäessäkin Severus pappa. Taisi olla vielä pimeämpää, koska en arvannut oikaista suorinta polkua Norolaan, vaan kiersin kärrytietä. Kauppa kävi täälläkin, osin varmaan säälistä pimeästä tullutta pientä poikaa kohtaan.

Saatoinpa hiukan ylpistyä, kun Lehtolan Anna ja Norolan Salli sekä Rajamäen mummu kehuivat, että oletpa sinä rohkea poika, kun et pimeää pelkää…

Viikonloppuna päivännäöllä oli sitten pitemmän lenkin vuoro: maantien yli, kinttupolkua Niemelään, joka oli tullut tutuksi Saarelan reissuilla, veneen lainoista. Niemelästä sitten Rauhaniemeen, jossa olin käynyt Severus papan kanssa. Sieltä Pötkiön pohjan kautta polkua Severi enon ja Hiljan asuttamaan Harjuun, ja Harjusta Vehkooseen, jossa kortit taisivat loppuakin. Siellä tarjottiin mehua, ja pientä tarjoilua oli muuallakin. Tikanniemessä en uskaltanut vielä silloin pistäytyä, enkä Lepikonlahdessa, olivat sen verran vieraampia.

Tätä rataa jatkui muutaman vuoden, korttimäärä kasvoi ehkä lähemmäs paria sataa. Sitten se jotenkin hiipui, olisko alkanut tuntua lapselliselta, kun pääsin toiselle kymmenelle. Vai olisko kortteja tullut enemmän kauppoihin, jolloin ”kiertelevältä kaupparatsulta” hävisivät markkinat? Maailman muuttui jo tuolloinkin.

Alpo Karila