Karilan Sukuseura - Joulukirje 2020

Karilan Sukuseura ry Tampere 28. 11. 2020

HYVÄT SUKUSEURAN JÄSENET

Joulun lähestyessä on tavan mukaan lähetty kirje sukumme jäsenille, sen mukaan, kun henkilöiden sähköposti- tai kirjepostiosoitteita tiedetään. Jäsenten määrä on vähentynyt koska veteraanit väistyvät, luonnollisista syistä, eikä uusia jäseniä ole juurikaan ilmoittautunut. Emme ole salaseura. Niinpä tätäkin kirjettä voi, ja pitääkin huoletta jakaa kaikille sukuumme kuuluville henkilöille, ja innostaa siinä samalla heitä mukaan seuran toimintaan.
Seuran lähiajan toiminnasta
Seuran hallitus kokoontui lokakuun 25 päivänä Korpilahdella, Juhani ja Pirkko Säynätmäen tiloissa.
Tällöin päätettiin kesän sukutapaamisen/kesäjuhlan puitteista, ja tapaamisen aika vahvistettiin sen mukaan, miten juhlapaikka - Moksin seurojentalo – oli käytettävissä. Ajankohdaksi tuli – jos korona sallii – lauantai 24. heinäkuuta.

Kesän kokouksesta tulee hyvä tilaisuus tulla mukaan tutustumaan sukulaisiin ja pitämän hauskaa.
”Tarkoituksena on pitää matalan kynnyksen sukukokous ja illanviettoa vanhan ajan iltamameiningeissä”, kertoo tapahtuman järjestämisestä vastaava uusi sihteerimme Marika Korhonen.
”Kokoontumisen ohjelmaan otetaan ideoita vastaan. Mikäli suvun piiristä löytyy esiintyjiä, niin saa ilmoittautua. Myös vapaaehtoisia apukäsiä tapahtuman järjestämiseen tarvitaan ja otetaan mielellään vastaan.
Merkitkäähän päivä kalenteriin ja kertokaa tulevasta muillekin, joita tämä kirje ei ehkä tavoita, myös suvun nuorisolle. Tehdään yhdessä jokaiselle sukupolvelle mieluisa Kariloiden oma kesäjuhla.”

Toisena asiana hallitus päätti laajentaa some -kanavia nuorisonkin suosimilla Instagram ja WhatsApp sovelluksilla, joilla on helppoa jakaa kuvia ja lyhyitä tekstejä sekä muodostaa ehkä ryhmiä (serkustoja/sukuhaaroja), kaveripiirien tapaan. Tämä saattaisi auttaa myös toiminnasta ja jäsenyydestä karkottuneiden sukuhaarojen houkuttelemista uudelleen mukaan seuran yhteyteen. Tähänkin tarvitaan tekijöitä.

Karilan suvun vanhemmasta historiasta
Historian tutkiminen on jännittävää ja sieltä saattaa paljastua mielenkiintoisia löytöjä. Näin on käynyt meidänkin sukumme kohdalla. Osia matrikkelimme johdannosta sekä taulut 1-4 tullaankin uudistamaan ja julkaisemaan tulevan vuoden aikana, yhdessä allekirjoittaneen ja matrikkelimme tekijän Kauko Wirenin kanssa.
Tiivistettynä Karilan talon ja suvun alkuvaiheet kulkivat seuraavasti:
Karilanmaan tilan perustaminen ja alkuvaiheet
Karilanmaan kruunun uudistila perustettiin Muuramen Saarikon talosta kruunulle isojaossa otetuille nautintaoikeuksille eli liikamaille. Perustajana oli kyseisen talon isäntäväki.
Saarikon leskiemännällä oli kolme poikaa, joista Juho Ristonpoika perusti Karilanmaan 1806. Juho kuoli 1837, ja hänen vaimonsa Helena jatkoi emäntänä talon pitoa vuoteen 1843, jolloin hän luovutti talon ohjakset heidän pojalleen Henrikille.
Karilanmaan toinen isäntä Henrik Juhonpoika laittoi vireille tilan ostamisen perintötilaksi huhtikuussa 1848 ja päätös asiasta on kirjattu maakirjaan 17. tammikuuta 1850, lähde http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22777453.
Perintötilaksi osto tarkoitti täyttä itsenäisyyttä, joten talo voitiin panna vaikkapa myyntiin - ja Karilanmaa pantiinkin myyntiin saman tien. Ostajaksi ilmaantui Matti Kallenpoika (Matts Carlsson, s.13.03.1814) Viljasjärven talon mailla olleesta Hytiälän torpasta.
Karilanmaan tilan vaihtaessa omistajaa entisten omistajien sukua jäi asumaan Karilanmaan mailla olleisiin Alviston ja Perun torppiin. Myyntiprosessi kaikkineen on luettavissa lainhuutoasiakirjoista, jotka löytyvät sukuseuran kotisivuilta http://karilansuku.fi/Suvun-historia/
Matti Kallenpojan tausta Korpilahden seurakunnan kirkonkirjojen valossa
Matti Kallenpojan isä oli Carl Johansson (Kalle Juhonpoika, s.25.12.1783), joka oli perustanut Viljasjärven tilan maille Hytiälän torpan 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kyseinen torppa on sijainnut nykyisen Korpilahti-Petäjävesi tien varressa, nykyisten Linjamäentien ja Mäkeläntien risteysten välissä olevalla kummulla, sähkölinjan kohdalla, Korpilahdelta tultaessa vasemmalla. Asiantuntijan silmä voi vielä tavoittaa kummulta joitakin jäänteitä rakennuksen perustuksista.
Kalle Juhonpojan isä (Matin isoisä) oli Johan Danielsson (Juho Tanelinpoika, s.5.6.1746). Hän oli tullut Tikkala/Jussilan taloon 1760 ja 70-luvun vaihteessa naimalla talon vanhan isännän tyttären Sofia Michelsdotterin (Sohvi Mikontytär, s. 28.2.1750, k. 27.11.1822). Kun Tikkalan/Jussilan talo jaettiin 1700-luvun lopulla kolmeen osaan (Pellonpää, Jussila, Viljasjärvi), Juho ja Sohvi olivat jo laittaneet alulle Viljasjärven uudistilan ja Juho toimi sen ensimmäisenä isäntänä vuoteen 1810.
Edellä esitetyn vahvistaa myös moksilaislähtöinen sukututkija Lauri Koskinen, joka kirjoitti jo 1970-luvulla, että ”… Karilan mies-suku polveutuu isästä poikaan Viljasjärven ensimmäisestä isännästä.
Sohvin ja Juhon sukujuurista
Sohvi Mikontytär oli Tikkalan vanhaa sukua, ulottuen 1500-luvulle. Juho Tanelinpojan sukujuuret osoittavat vahvasti Kintaudelle, Kukonniemen/Niemelän taloon. Juhon taustan selvittämistä vaikeuttaa suuresti se, että Petäjäveden kappelin kirkonkirjat, joissa Juhon avioliitto ja lähtö vaimonsa taloon vävyksi on varmasti ollut merkittynä, ovat kyseiseltä ajalta tuhoutuneet tulipalossa.
Aihetodisteita on kuitenkin sen verran, että niiden perusteella näyttää ilmeiseltä, että Johan Danielssonin isä olisi Daniel Danielsson (s. 1705) ja hänen isänsä Daniel Simonsson (s. noin 1668), joka elvytti vuoden 1699 tietämillä muutamia vuosia autiona olleen, vuonna 1664 perustetun Kukonniemen tilan.
Mitä tästä opimme?
Esimerkiksi minun ja Leppämäkeä asuttaneen sukumme osalta selvisi, että olemme sukua Karilaan kahta kautta: suoraan isä-Eeron kautta ja pitempää reittiä Ohelan kautta, seuraavasti:
Hytiälän Kalle ja Ohelaan emännäksi mennyt Viljasjärven Susanna olivat sisaruksia,
Hytiälän/Karilanmaan Matti ja Ohelan toinen isäntä Johan olivat serkuksia
Karilanmaan Ville ja Ohelan kolmas isäntä Juho olivat pikkuserkkuja
Karilan Arttu (isäni isä) ja Leppä-Severu (äitini isä) olivat kolmansia serkkuja
Ketä tämän kaltainen selvittely sitten kiinnostaa, se onkin kokonaan toinen asia.

Maailman menosta harmaana syyspäivänä
Olen aina nauttinut syksystä, pitänyt sitä vuodenajoista parhaana. Keltaiset sänkipellot, marjat ja sienet, pyyn pyrähdys silloin kun vielä metsästin, ruska ja ensimmäiset pikku pakkaset ovat selkeinä muistoissa. Jopa pimeyskin, ja sitä edeltävä ”havupuun tummuminen” oli mieleistä ja odotettua.
Nyttemmin syksy näyttää hieman harmaammalta, ja syksyn uutisista löytyy vain harvoin mielen piristettä. Ensinnäkin samat uutiset luetaan tunnista toiseen, ja kaksi aihetta jyrää ylitse muiden, eikä niistä näytä tulevan loppua: koronan voimistuva toinen aalto ja Yhdysvaltain tiukka ja keinoja kaihtamaton presidentin vaali. Pientä vaihtelua on saatu Valko-Venäjän ”vaaleista” sekä kotimaisen Vastaamon surkeasta tietoturvavarkaudesta.
Meillä tuppaa olemaan luontainen taipumus liioitella kaikenlaisia uhkia ja negatiivisia asioita, joita somemaailma on tulvillaan. Samanaikaisesti positiivisia ja hyviä asioita pyritään vähättelemään. Lisäksi niillä on taipumus hukkua yksinkertaistettujen kohu-uutisten tulvaan. Syksyllä olisi erityisen tarpeellista pitää selvänä ja silmät kirkkaina. Kyllä joulu valoineen tulee tänäkin talvena, varmemmin kuin talvi.
Toivon mukaan muistaisimme jouluhankinnoissa myös seuramme pankkitiliä, jonka varoilla saadaan mm. kokousten kulut sopiviksi myös lapsiperheille. Tilin nro. FI23 1045 3500 1612 85
Rauhallista, varovaista ja muutoin mukavaa adventtia ja joulua teille kaikille, hyvät sukulaiset ja ystävät. Ja tapaamisiin kesällä Moksissa!
Terveisin Alpo
alpo.karila@gmail.com; p. 0505282317

Tämä kirje lähetetään kirjepostina Karilan sukuseuran niille jäsenille, joilla ei ole sähköpostia tai sen osoite ei ole tiedossamme.