Karilan Sukuseura - Kevätkirje 2021

Karilan Sukuseura ry Tampere 18. 5. 2021

Hyvät sukulaiset Jälleen on kevätkirjeen aika. Takana on taivaallisen hyvä ulkoilutalvi, edessä kohtuullinen kesä, toivon mukaan. Kiusanamme olleen koronaviruksen niska toivottavasti taittuu pian. Varmaahan se ei kuitenkaan ole. Ensin käsitellään uutisluoteisia tiedotteita, joihin kuuluu suru-uutinen sekä tietoa tasavuosia täyttäneistä tai niitä tavoittelevista sukulaisistamme. Sen jälkeen esitellään kesän sukutapahtuman suunnittelun nykyvaihe. Suunniteltu tapahtuma mahtuisi nykyisiin Korona-ohjeisiin. Kirjeen lopussa palataan sukumme vanhempaan historiaan, eli esitetään täsmennetty tarina Karilanmaan talon perustamisesta ja taulut sukumme ensimmäisten sukupolvien henkilöistä. Mirja-täti on poissa Pääsiäisenä tuli suru-uutinen Korpilahden Hirvimäestä,

Kuoppalan talosta. Kuoppalan vanha emäntä, Mirjam Elisabet Järvinen, os. Karila (s. 12.11.1925), nukkui rauhallisesti pois pääsiäisen aikaan, huhtikuun neljäntenä. Mirja oli viimeinen elossa ollut Arttu ja Martta Karilan lapsista, joita syntyi kaikkiaan neljätoista. Hän avioitui Taito Järvisen kanssa, ja he viljelivät Kuoppalan tilaa Hirvimäessä. Heille syntyi kolme poikaa ja tytär. Mirjan elämään liittyi monenlaista, dramatiikkaakin. Mirjan valmistautuessa omiin häihinsä, hänen Martta-äitinsä kuoli, ja näin häät vaihtuivat hautajaisiksi. Kaksi pojista, Teuvo ja Pekka, kuolivat parhaassa miehuudessaan. Leskeksikin Mirja jäi verraten varhain. Riston ja Helenan perheet sekä yhteensä kahdeksan lastenlasta ja kuusitoista lastenlastenlasta ovat olleet hänen ilonaan ja turvanaan. Mirja oli vilkas ja säteilevä nainen, monen taidon osaaja, emäntä vailla vertaa. Hän täytti 95 vuotta viime vuoden marraskuun 12. päivänä. Seuramme kokouksissa ja tapaamisissa Mirja oli tuttu näky viime vuorikymmenen puoliväliin saakka. Merkkipäiviä Sukumme vanhin – Irma Pynnönen (os. Tammivuori) – saavutti sadan vuoden iän 16. toukokuuta. Hän voi ikäänsä nähden hyvin, etupäässä lapsuutensa ja nuoruutensa muistoissa, isänsä, leipurimestari Reino Tammivuoren asioita toimitellen. Irma on ollut eräs aktiivisimmista sukutapahtumiin osallistuneista sekä Karilan että Ekberg-Tammivuoren sukuseuroissa. Seuramme perustamisen keskeinen organisaattori ja ensimmäinen puheenjohtaja Antti Karila täytti 80 vuotta 18. huhtikuuta, seuramme nykyinen varapuheenjohtaja Pentti Valkeajärvi 75 vuotta 16. maaliskuuta, sekä ensimmäinen jäsensihteerimme Anja Karila 65 vuotta 29. maaliskuuta.

Kahdeksankymmentä vuotta täyttyy lokakuun kahdeksas päivä Vuokko Anna-Liisa Hiltuselle, myös Jämsässä, sekä 70 vuotta täyttyy Pirjo Hannele Säynätmäelle kesäkuun 19. päivänä. Salmijärven laajasta suvusta Eero Kalevi on täyttänyt 85 vuotta huhtikuun 22. päivä ja Seppo Tapio täyttää 80 vuotta heinäkuun 12. päivänä kuluvaa vuotta. Lämpimät onnittelut ja hyvän voinnin toivotukset vuosipäiviään jo juhlineille ja pian juhliville. Samoin onnittelut kaikille muillekin merkkipäivää viettäville sukulaisille! Heinäkuun sukutapaaminen Moksissa Tämän vuoden sukuseuran tapaaminen päätettiin pitää sukumme ”omalla kylällä” Moksissa. Kesän tapaamiseen on varattu Moksin seurojentalo (Moksintie 602, 41840 Moksi) ja ajankohdaksi kalenteriin voi merkitä lauantain 24.7.2021 alkaen klo 15. Monella suvun jäsenellä on varmasti hienoja muistoja kyseisestä paikasta, onhan näiden ryhdikkäiden hirsiseinien suojassa monet tanssit tanssittu ja juhlat juhlittu. Nyt päästää luomaan uusille sukupolville muistoja, samalla kun vanhemmat ikäluokat voivat muistella menneitä. Kesän tapaaminen on tarkoitus pitää rentona päivän/illanviettona ja saada mukaan myös ne suvun jäsenet, joita ei ole aiemmin tapaamisissa nähty. Kun porukka on koolla, niin aluksi on tarkoitus pitää 5–6 henkilön rivakka paneelikeskustelu, teemalla Suvun henki meitä kantaa – vai kantaako? Paneelissa eri ikäiset ja eri sukuhaaroja edustavat henkilöt keskustelevat kyseisen teeman eri puolista, esimerkiksi siitä, mitä sukuseuralta nykypäivänä odotetaan. Yleisökin voi osallistua. Paneelin jälkeen avautuu kioski, ja samanaikaisesti voinee pyöriä perinteinen renkaanheitto, jossa kiertopalkinnot odottavat. Tämän jälkeen ohjelmassa on musiikkia ja toiveissa on, että illan mittaan saataisiin levytanssit pystyyn. Esiintyjiä kaivataan. Ilmianna siis itsesi tai sukulaisesti, joka voisi tapaamisessa soittaa, laulaa tai vaikka jonglöörata! Myös karaoke on suunnitelmissa, joten ei muuta kuin bravuureja treenaamaan. Tänä vuonna ei järjestetä yhteistä ruokailua, vaan jokainen voi halutessaan ostaa pientä purtavaa kioskista. Tästä syystä tänä vuonna tapaamiseen ei ole osallistumismaksua. Pientä täpäkkää kuitenkin mukaan, suuhun pantava ei ole ilmaista. Varatkaa mukaan muutama kolikko myös arpojen ostoon. Hallituksemme sihteeri Marika on tehnyt hyvää työtä tilaisuuden valmisteluissa, palkitkaamme hänet ilmoittautumalla uusimuotoiseen tapahtumaamme runsaslukuisesti ja rivakasti, viimeistään 30.6.2021 mennessä. Tapahtuman valmistelun etenemisestä, myös mahdollisten korona -ongelmien osalta, informoidaan sukuseuran kotisivuilla, niitä kannattaa seurata http://karilansuku.fi/ . Tiedoksi tässä samalla, että seuralle on avattu Instagram tili @karilansuku . Instagramia käyttäjät, ottakaahan tuo tili seurantaanne. Levitäthän tämän kirjeen viestejä niille sukulaisille, joita kirje ei tavoita.

Terveisin ja hyvän voinnin toivotuksin!

Alpo Karila

Karilanmaan talon perustaminen (Tämä teksti korvaa matrikkelin [Kauko Wiren 2006] johdantotekstin sivun 1 puolivälistä sivun 2 puoliväliin) Muuramessa oli 1600-luvun alussa neljä kantataloa: Lulli, Saari, Mikkola ja Kauppila. Asutus lähti leviämään näitä taloja halkomalla. Lopulta vastaan tulee Karilanmaakin, kun Mikkolasta halkaistiin ensin Hietala isonvihan aikana eli noin vuonna 1720, ja Hietalasta erotettiin vuonna 1782 Saarikko Liisa Simontyttärelle, joka oli Risto Tuomaanpojan leski Hietalasta. (Suur-Jämsän historia 1; Muuramen kirja). Leskiemännällä oli kolme poikaa, mutta hän isännöi itse Saarikkoa vuoteen 1790 luovuttaen silloin isännyyden pojalleen Juho Ristonpojalle (s.1765). Tämä isännöi Saarikon taloa vaimonsa Leena Heikintyttären (s.1772) kanssa vuoteen 1806. Noina vuosina jatkettiin isojakoa ja Saarikon talostakin otettiin kruunulle liikamaita asutustoiminnan tarpeisiin. Liikamaille houkuteltiin ja ehkä patisteltiinkin uudisasukkaita. Juholla ja Leenalla oli raivaajahenkeä, niinpä he ottivat haasteen vastaan. Päätöstä saattoi helpottaa se, että Saarikossa oli valmiina uusi isäntäpari, Juhon veli Erkki vaimoineen. Käytettävissä olevan arkistotiedon perusteella Karilanmaan alkuvaiheista voidaan todeta seuraavaa. Ensimmäiset neljäkymmentäneljä vuottaan Karilanmaa oli krono nybygge, kruunun uudistila, joka maksoi valtiolle vuokraa. Useimmat maakirjakylien liikamaille perustetut tilat aloittivat taipaleensa samalla tavoin, hyvin harva uudisasukas osti tilan suoraan omakseen. Juholla ja Leenalla oli Karilanmaalle mennessään tytär Helena (s. 17.8.1796) sekä Hedvig (s.7.12.1804). Työväkeä seurasi mukana kymmenkunta, puolen tusinaa renkiä sekä muutamia piikoja. (Korpilahti > rippikirja, 1801-1809 > Sivu 295 154: Hietala Hietala, Saaricko, Karilanmaa). Karilanmaalla syntyivät Ewa (29.1.1810), Henrik (26.9.1813), Johan (11.6.1816) sekä viimeisenä Alexander (18.7.1820). Hedvig siirtyi Koiviston torppaan miniäksi 1830-luvun alussa palaten kuitenkin pian miehensä, itsellinen Matti Henrikinpojan kanssa takaisin Karilaan. Palvelusväen määrä oli tuolloin noussut viidentoista tuntumaan. Palvelusväkeen kuului kymmenkunta renkiä ja puolisen tusinaa piikaa, joissa määrissä väki pysyikin pitemmän aikaa. (Korpilahti maapuoli > rippikirja, 1820-1830 > Sivu 196 207) Juho kuoli 1837. Hänen vaimonsa Leena jatkoi leskiemäntänä talon pitoa vuoteen 1843, jolloin hän luovutti talon ohjakset heidän pojalleen Henrikille. Tähän vaiheeseen ajoittuu Leenan johdolla tehty sopimus siitä, miten Henrik ja Aleksanteri tulisivat jakamaan Karilanmaan maat ja mannut. Sopimuksen mukaan mainittu vanhin poikani Henrikki saa pitää kantatalo Karilan ja nuorin poikani Aleksanteri Karilan tilan kuuluvan Alviston torpan. Lisäksi sovittiin mm. syytingistä Leenalle sekä se, millaista veroa Alvisto maksaa päätalolle, mistä päätalolle kuuluvista vastuista (hollikyydit ja tiet) Alvisto maksaa kokoaan vastaavan kolmanneksen ja mitä muuta taksvärkkiä torpan tulee päätalolle tehdä. Lopuksi todetaan, että Tämä torppa on perintötorpan luontoinen polvesta polveen ikuisiksi ajoiksi, sekä se, että jos haltia lunastaisi Karilan tilan perinnöksi, pitää Alviston torpan sisältyä samaan kauppaan, mihin kustannuksiin Aleksanterin tai tämän perillisten pitää ottaa osaa. Kaikesta näkee, että Leena oli kaukonäköinen. Hän oli tietoinen siitä Ruotsin kuninkaan asetuksesta vuodelta 1765, joka mahdollisti kantatalojen jakamisen läheisten sukulaisten kesken. Leskenäkään Leena ei haikaillut takaisin Muuramen rintamaille. Hän halusi pysyä ja varmistaa poikiensa tulevaisuuden siellä, minne hän Juhon kanssa oli siirtynyt ja talon laittanut. Tulollaan olevia muutoksia Leena ei ennättänyt näkemään, sillä hän kuoli 11. 4. 1847, kunnioitettavassa 75 vuoden iässä. Suvun vaihtuminen Karilassa Karilanmaan toinen isäntä Henrikki Juhonpoika oli ehkä enemmän kauppamies kuin maanmies. Hän laittoi vireille tilan ostamisen perintötilaksi pian äitinsä kuoleman jälkeen, huhtikuussa 1848. Asia eteni ripeästi ja päätös tilan ostamisesta on kirjattu maakirjaan alle kahdessa vuodessa, 17. tammikuuta 1850, lähde http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22777453. Perintötilaksi osto tarkoitti täyttä itsenäisyyttä, joten talo voitiin panna vaikkapa myyntiin - ja Karilanmaa pantiinkin myyntiin saman tien. Ostajaksi ilmaantui Matti Kallenpoika (Matts Carlsson, s.13.03.1814) Viljasjärven talon mailla olleesta Hytiälän torpasta. Neuvottelut etenivät rivakasti ja kauppakirja allekirjoitettiin saman vuoden syyskuun 30. päivänä, jolloin talo vaihtoi omistajaa sovittua ja täysin maksettua seitsemänsadanviidenkymmenen (750) hopearuplan summaa vastaan. Käräjille vasta tehdyn kaupan lainhuutoa pyytämään mentiin saman tien, ja ensimmäinen lainhuuto hyväksyttiin kuukauden päästä, 7. lokakuuta. Vauhti oli niin kova, että eräät olennaiset asiat paljastuivat ostajalle vasta toisen lainhuudon yhteydessä, talvikäräjillä 1851. Osapuolet olivat kyllä jo syksyllä 1950 sopineet siitä, että myyjän perhe jää toistaiseksi asumaan tilalle ja viljelemään osaa tiluksista siihen saakka, kunnes Perun torppa vapautuu, jonne he sitten muuttavat. Sopimukseen sisältyi myös se, että torpan perintötorppaluonne tunnustetaan. Vasta tällöin ostajalle selvisi edellä kerrottu Leenan, Henrikin ja Aleksanterin välinen sopimus vuodelta 1843, jossa Alviston torppa on vahvistettu perintötorpaksi. Näin sitten tapahtuikin, ja tilan vaihtaessa omistajaa entisten omistajien sukua jäi asumaan Karilanmaan mailla olleisiin Alviston ja Perun torppiin. Alviston torppa itsenäistyi omaksi itsenäiseksi talokseen jo 1870-luvulla, kiinnekirjan päiväys on 27.9.1873. Alvisto oli 1/3 alkuperäisestä Karilanmaasta, joten mistään pienestä muutoksesta ei ollut kysymys. Perunmutkan torpassa väki vaihtui siksi tiheään, että se itsenäistyi vasta 1900-luvulla. Karilanmaan tilan lainhuutoasiakirjat Matti Kallenpojalle ovat luettavissa Karilan sukuseuran kotisivuilta http://karilansuku.fi/Suvun-historia/ Karilan suvun päivitetyt sukutaulut Karilan suvun alkuperä tiivistyy Kintauden Kukonniemestä Tikkalan talon kautta Viljasjärvelle. Oheisissa tauluissa on esitetty tarkasti vain Viljasjärveltä Karilaan johtava sukuhaara. Taulu 1 korvaa nykyisen matrikkelin taulut 1–3 ja taulu 2 korvaa matrikkelin taulun 4. Tikkalan talon vanhalla isännällä oli naimaikäinen tytär Sofia Michelsdotter, joka avioitui vuonna 1760 ja 70-lukujen vaihteessa talollisen pojan Johan Danielsson kanssa. Johan tuli Tikkalaan vävyksi Kintauden Kukonniemestä. Kun Tikkalan talo jaettiin kolmeen osaan, virallisesti isojaossa vuonna 1796, niin Johanin ja Sofian osalle lankesi Viljasjärvi, jonne he olivat jo vuoden 1780 tuntumassa pystyttäneet talon ja muuttaneet sinne asumaan. Taulu 1. Danielsson, Johan (isä Daniel Danielsson s. 1705; äiti Wallborg Simonsdotter; isoisä Daniel Simonsson s. 1668) s. 5.6.1746 Kintauden Kukonniemessä (myöh. Niemelä). Vävy Tikkalan talossa vuodesta 1770, sittemmin Viljasjärven isäntä. K. 26.10.1810 Viljasjärvellä. Vaimo Sofia Michelsdotter (isä Michel Eriksson s.1718, äiti Anna Jöransdotter s.1728; isälinja seurattavissa viisi sukupolvea taaksepäin, Antti Tikkaiseen, mutta Tikkalan talo on sitäkin vanhempi). s. 28.2.1750. Viljasjärven emäntä vuodesta 1780, k. 27.11.1822 Viljasjärvellä. Lapset Hedvig (s. 2.9.1770), jonka vaiheista ei ole tietoa. Helena (s. 25.6.1774), joka muutti Petäjävedelle ja vihittiin 5.6. 1797 Kummun (Cumbu) talon pojan Juho Tuomaanpojan kanssa. Susanna (s. 1778) josta tuli emäntä vuonna 1805 perustettuun Ohelan taloon, kun hänet vihittiin 1804 kyseisen talon perustajan Samuel Jöranssonin kanssa. Elias (s. 29.3. 1780), joka jatkoi isäntänä Viljasjärvellä isänsä kuoleman jälkeen vuoteen 1844, kuolemaansa saakka. Carl Jakob (s. 19.1.1783), Hytiälän torpan perustaja, Karilanmaan talon ostaneen Matti Kallenpojan isä. Eva (s. 7.12.1785), joka avioitui 3.7.1810 Vesangassa olevan Sikamäen talollisen pojan Elias Thomassonin kanssa. Maria (s. 26.2.1789, jonka vaiheista ei ole tietoa. Lisa/Elisabeth (s. 5.10.1792), jonka vaiheista ei ole tietoa. Taulu 2. Johansson Carl (Jacob) (isä Johan Danielsson s. 5.6.1746; äiti Sofia Michelsdotter s. 28.2.1750), s. 19.1.1783. Carl (Kalle) perusti Hytiälän torpan 1810-luvulla. Torppa sijaitsi Viljasjärveltä etelään olevalla kummulla, nykyisen Petäjävedentien varressa, Mäkeläntien ja Linjamäentien risteysten puolivälissä, sähkölinjan alla. 1. puoliso Liisa Mikontytär (Ekosen talon tytär Hyrkkölän kylältä, isä Mikko Matinpoika s. 1760+; äiti Eva (Elisabeth) Heikintytär Parkkola), s. 3.9.1792, vihittiin 7.6.1813, k. helmikuussa 1822 keuhkotautiin. Lapset Matts (Matti) s. 13.3.1814, joka ennätti avioituakin Hytiälässä 27.12.1844 Kristiina Erkintyttären (s. 26.12.1827) kanssa. Kristiina oli syntynyt Parkkolan talon Sikalan torpassa. Hytiälään hän tuli Petäjäveden ja Korpilahden rajalla sijainneesta Mäyrämäen torpasta. Nuorempien veljiensä tavoin Mattikin oli hankkinut esteettömyystodistuksen Petäjävedelle siirtymistä varten. Kun Karilanmaan tila tuli myyntiin niin asiat saivat uuden suunnan. Jonas (Juho) (s. 23.11.1815), joka muutti nuoremman veljensä perässä Petäjävedelle. Carl Johan (Kalle Juhani) (s. 30.1.1818), joka muutti Petäjävedelle heti ripille päästyään. Wilhelm (s. 1.5.1819), joka meni ensin rengiksi Viljasjärvelle ja siirtyi sieltä Laukkalaan. Siellä hänet vihittiin 31.10.1847 Eeva Stiina Mariantyttären kanssa, ja he lähtivät asumaan Sutolan Pössylä -nimistä torppaa. Pössylästä he lähtivät Tapanila-Varsaviidan eli Mäkelän taloon, jonka isäntäpari heistä tuli 1855. Eric (s. toukokuussa 1821, k. joulukuussa 1821) 2. puoliso Anna Lisa Simontytär (s. 22.4.1894) vihittiin Kallen kanssa 1822. Hän tuli jostain kauempaa muuttokirjalla, mahdollisesti Petäjäveden puolelta. Lapset Anna Lena (s. 23.3.1823) avioitui 18.5.1947 Sutola-Salmen talon nuoren isännän Erik Aleksanterinpojan kanssa. Talon isännyys siirtyi heille 1853. Maja Lisa (s. 27.6.1825), josta ei ole muuta tietoa kuin syntymäaika, joten ilmeisesti hän on kuollut hyvin nuorena. Eva Stina (s. 28.2.1827) avioitui 27.6.1852 Jyväskylässä nuorimies Herman Johanssonin kanssa ja he asuivat Ilomäen torppaa. Timoteus (s. 24.5.1829) avioitui Saukkolan talon Lahtelan torpan tyttären Anna Lena Aleksanterintyttären kanssa 28.12.1852. Herman (s. 3.8.1831) on päässyt ripille 20.9.1848, muuta tietoa hänen vaiheistaan ei ole löytynyt. Maria Wilhelmina (s. 3.7.1834), joka kuoli neljän kuukauden ikäisenä. Mathilda (s. 3.1.1836) meni aluksi palvelustytöksi Viljasjärvelle, josta Vihtalahden Hirvivuoren talon nuori isäntä Niklas Mikonpoika löysi hänet emännäkseen 19.6.1855.