Joulukirje 2017

Perinteikkäät jouluterveiset Alpo Karilan kynästä.

Karilan Sukuseura ry Tampere 22.11.2017

HYVÄT SUKUSEURAN JÄSENET

Aluksi muutama sananen viime kesän tapaamisesta ja sen pohdiskelua sukuseuramme toiminnasta ja sen kehittämismahdollisuuksista. Sen jälkeen tuumauksia Suomen ja maailman menosta. Mukana seuraa myös Korpilahti -lehdessä lokakuussa julkaistu seuramme jäsenten Pirkko ja Jorma Säynätmäen haastattelu, joka erinomaisesti peilaa monen meistä eläkeikää lähestyvistä tai sen jo saavuttaneista ajatuksenjuoksua ja toimintatapaa. Lopussa kesätapaamisen renkaanheiton tulokset.

Sukuseuran toiminnasta

Sukutapaaminen Petäjävedellä onnistui ilmeisen hyvin, vaikka erityistä viihdetarjontaa ei tällä kertaa ollutkaan. Tutustuminen vanhaan puukirkkoon oli kiinnostava ja puitteet juhlapaikalla olivat edustavat. Aurinko paistoi ja ruokakin maistui. Suuret kiitokset järjestelyistä vastanneille Merjalle ja Riitalle, sekä erityisesti Pentille, upein valokuvin höystetty esityksesi oli täysosuma. Kuvakavalkadi löytyy kotisivuiltamme, samoin linkki Kyöstin ottamiin valokuviin, joissa tapahtumia on monipuolisesti tallennettu.

Ensi vuoden heinäkuussa tulee 20 vuotta täyteen seuran perustamisesta, joten ehkä nyt on tarpeen pohtia seuran tarkoitusta ja toimintaa hiukan yleisemmästä näkökulmasta. Sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsenten keskuudessa. Tarkoituksen toteuttaminen on alusta saakka perustunut kolmeen, ja nyttemmin neljään kivijalkaan:

Vuosikokoukset ja niiden välivuosina vapaamuotoiset kesätapaamiset, joissa sukulaiset voivat myös rauhassa vaihtaa kuulumisia toistensa kanssa.

Kaksi kertaa vuodessa postilaatikoista kolahtavat puheenjohtajan informaatio- ja paimenkirjeet, sekä

Matrikkeli sekä teos Elämää Karilanmaan vaiheilla 200 vuotta, joita tutkimalla selviävät sukumme syntysijat, sukumme jäsenet sekä informaatiota heidän vaiheistaan, sen mukaan kuin arkistoista on löytynyt ja jäsenet ovat sitä matrikkelin sekä kirjan tekijöille toimittaneet.

neljäntenä kivijalkana on nyt kolmen vuoden ajan rakennettu sosiaalisen median kokonaisuutta, jolle onkin jo saatu hyvä perusta ja varsin paljon sisältöäkin.

Mitä kokoustoimintaan tulee, niin se oletettavasti jatkuu suurin piirtein ennallaan. Perustavassa kokouksessa Moksin Surkeenjärvella 25.7.1998 meitä oli paikalla reilut 150 henkilöä ja lapset päälle. Seuraavana merkkipaaluna voidaan pitää Karilanmaan tilan 200 vuotisjuhlia kesällä 2006, jolloin paikalla oli 133 ”virallista” osallistujaa ja laaja talkooväki, yhteensä noin 160 henkilöä. Viimeisen toimintakertomuksen (2014) mukaan seurassa on 137 jäsentä, joista noin 60 – 80 henkilöä on osallistunut tilaisuuksiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on aika hyvin verrattuna moneen muuhun sukuseuraan. Trendi on kuitenkin alaspäin, ja sen kääntäminen on haastavaa, koska aika harventaa veteraaneja ja uudet sukupolvet ovat hajautuneet kirjaimellisesti ”ympäri maailmaa”.

Yhteisissä kokoontumisissa yhteenkuuluvuuden tunteen säilyttäminen ja siirtäminen sukupolvelta toiselle onnistuu luontevasti. Kun ensi vuosi on juhlavuosi, niin ehkä tulee harkittavaksi kokouksen tai muun, kevyemmän tilaisuuden järjestäminen myös silloin, koska sääntöjen mukainen vuosikokous pidetään vasta 2019. Hallitus kokoontuu pohtimaan näitä asioita alkuvuodesta 2018, ja kaikki sitä koskevat ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Kirjeiden kirjoittaminen ja lähettely ihmisten kesken on viime vuosina vähentynyt voimakkaasti, koska se on aikaa ja rahaa vievää, tekstareihin, sähköposteihin ja muuhun sosiaaliseen mediaan verrattuna. Sukuseuran kaltaisessa yhteisössä ne kuitenkin puolustavat paikkaansa. Puheenjohtajan kirjeiden lähettämisen aloitti Antti – ensimmäinen puheenjohtajamme – ja ne tulevat postitse kuten tähänkin saakka, ainakin nykyisen puheenjohtajan toimikauden ajan. Kirjeiden sisältö vakiintunut koskettelemaan seuran, suvun ja yhteiskunnankin ajankohtaisia asioita. Kirjeitä elävöittäisi huomattavasti se, jos niihin saisi vihjeitä ja esityksiä suvun piiriin liittyvistä uutisista, jotka olisi mukavaa ja hyödyllistä saattaa sukulaistenkin tietoon. Olen sellaisia useasti pyytänyt, hyvin laihoin tuloksin. Ilmeisesti ajatellaan, että pienet jutut joista elämämme koostuu, perhetapahtumat tms., eivät ole kiinnostavia ja julkaisemisen arvoisia. Asiahan on täsmälleen päinvastoin, juuri niistä kertominen kasvattaa yhteisöllisyyttä, joten niitä pitäisi julkaista sekä kirjeessä että seuramme sosiaalisessa mediassa. Näinhän muutoinkin toimitaan, esimerkiksi facebookissa kaverien kesken.

Kaukon toimittama Matrikkeli ja ja Antin sekä Vuokon toimittama Karilanmaa -kirja ovat pysyviä kivijalkoja, jotka antavat pohjaa niin pienimuotoiselle kuin laajemmallekin sukututkimukselle. Olen nyt hiukan opiskellut sukututkimusta ja tutkinut 1800-luvun rippikirjoja ja muita vaihtelevilla käsialoilla ruotsiksi kirjoitettuja asiakirjoja. Vasta tässä yhteydessä minulle valkeni, kuinka valtavan työn Kauko Wiren on matrikkelin kanssa joutunut tekemään. Tätä työtä on suorastaan pakko jatkaa. Kiinnostavia asioita aiheista 1800 ja 1900 luvuilta ei tosiaan ole puutetta, pelkästään Moksi-Tikkala-Vihtalahti -kolmiossa. Tietääkseni vain Antti on lähtenyt tällä saralla liikkeelle, runsaalla ja kiinnostavalla elämänkerrallaan vuodelta 2013. Varsin moni meistä on kuitenkin käynyt läpi saman polun eri variaatioin, sotien jälkeisenä aikana: navetasta, pelloilta ja metsistä kaupunkiin ja maailmalle, palvelu- ja asiantuntijatehtäviin, usein tietokoneen ”puikkoihin”. Ja joskus toisinkin päin, onneksi. Siinä olisi paljon muistiin kirjoitettavaa ja tiedoksi saatettavaa, sekä lyhyinä lastuina että pitemmän kaavan kautta. Puheenjohtaja nauhureineen voi tulla tässä avuksi, jos se siitä on kiinni.

Sihteerimme Markuksen osaamisen ja aktiivisuuden ansiosta seurallamme on toimivat nettisivut (www.karilansuku.fi) ja facebook -ryhmä (Karilan Suku ry). Kotisivuille on talletettu jokseenkin kaikki se materiaali, jota seuran piirissä on tähän mennessä tuotettu. Koska sivut ovat julkiset, niin matrikkeli jouduttiin sieltä poistamaan, ja selvityksen alla on se, miten matrikkeli kuitenkin olisi jatkossa seuran jäsenten tarkasteltavana myös netissä.

Facebook ryhmään on sen perustajien toimesta kutsuttu toistaiseksi 54 jäsentä, jotka puolestaan voivat kutsua sinne uusia jäseniä sukulaisistamme. Tällä tavalla ryhmä kasvaisi lumipallon tavoin, tiettyyn mittaan. Kasvu edellyttää, että sivuilla on vipinää. Mikseipä ryhmän jäsenet voisi päivittää tällekin sivustolle kuulumisiaan sillä vauhdilla jolla kaverisivuja päivitetään. Jokainen homma vaatii kuitenkin tekijänsä, ja tässä olisikin kasvavan suvun some -sihteerin paikka avoinna. Hiukankin kiinnostuneet, ottakaapa yhteyttä Markukseen.

Sosiaalinen media herättää myös kritiikkiä ja on paljon ihmisiä jotka eivät periaatteellisista syistä suostu käyttämään esimerkiksi facebookia, tai eivät suostu antamaan omia tai lähisukulaisten tietoja vapaasti saataviin medioihin. Heidän valintaansa on kunnioitettava.

Suomen ja maailman menosta

Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuosi kääntyy lopuilleen vaihtelevissa tunnelmissa. Luvassa on runsaasti juhlavaa pönötystä, mutta sekin sallittakoon. Iloitsemme oikeutetusti itsenäisyydestä ja sen aikana tapahtuneesta valtavasta kehityksestä, vaikka sataan vuoteen sisältyykin neljä raskasta sotaa ja useita taloustaantumia, jos kohta vahvoja nousukausiakin. Melko luonnollista on sekin, että sotaisat muistot ja tapahtumat sekä niihin liittyvät henkilöt nousevat juhlinnassa keskeiseen rooliin. Sotapäälliköiden rinnalle kannattaisi nostaa myös rauhan rakentajia, joita aina sodan jälkeen tarvittiin yhdistämään ja vahvistamaan sitä, mitä sodissa revittiin. Joululahjaksi voisi suositella Risto Volasen kirjaa Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Siinä kerrotaan, kuinka Suomen valtio syntyi omien ponnistustemme ohella ikään kuin vahingossa, sotien ja sattumien ansiosta. Juhlien humussa unholaan ovat jääneet sotavuosiakin vaikeammat ajat, kuten esimerkiksi nälkävuodet 1860-luvun lopulla. Niissähän menehtyi noin 10 prosenttia kansasta, köyhempää väkeä, eikä suinkaan pelkästään hallan ja pakkasen takia.

Kirsti -rouvan kanssa oli nyt syksyllä tilaisuus viettää pitkähkö aika Italiassa, maassa jonka historia ulottuu pitkälle ennen ajanlaskumme alkua, ja joka on kokenut sekä edistyksen ja loiston että sorron ja taantumuksen kausia. Nykyistä Italiaa luonnehtii krooninen poliittinen kriisi, paikoilleen jämähtänyt talouskasvu, musertava valtion velka sekä horjuva pankkisektori. Jos missä niin siellä on sekä taloudellinen että poliittinen kestävyysvaje. Se ei kuitenkaan näkynyt Bolognan kaduilla vastaan kävelevien ihmisten olemuksessa, joka oli tyylikäs ja kepeä, ja ainakin ne arjen palvelut joita jouduimme käyttämään, toimivat mainiosti. Taisin ajatella, että mennäänkö tässä maassa ”ykkösluokassa helvettiin”, mutta tuskin sentään. Tuli kuitenkin mieleen, että ehkä meidän suomalaistenkin pitäisi hieman keventää huoltemme ja murheittemme taakkaa, vaikka uhkia totisesti löytyy, jokaiselle omaa lajiaan.

Hyvät sukulaiset ja ystävät

Elämme päiviä, jolloin havupuu tummuu eli ilta hämärtyy ja pimenee aina vain aikaisemmin, kun joulu lähestyy. Ehkä sallimme itsellemme rauhoittavan hämärätunnin - ja toisenkin, kaiken kiireen keskellä.

Kiitokset kuluneesta vuodesta hyvät sukulaiset ja ystävät.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Alpo Karila

alpo.karila@gmail.gom

+358505282317

RENKAANHEITON TULOKSET Miehet

1. Antti Karila

2.Erkki Karila

3. Markku Karila

Naiset

1. Kirsti Karila

2. Seija Holla

3 sija jäi jakamatta koska tasatuloksessa oli niin monta, että uusinnassa olisi mennyt iltaan

Nuoret

1. Mattia Schwetz 15v

2. Nikolas Schwetz 13v

3.Iiris Karila 12 v

Lapset

1.Joonatan Karila 10v

2.Arttu Karila 7v

3. Hilla Haapala 9v

Antti Karilan ajatuksia Joulukirjeen innoittamana

Italia on eurooppalaisen kulttuurin kehto yhdessä Kreikan kanssa. Näitä maita saamme kiittää paljolti siitä, miltä Eurooppa tänään näyttää. Välimeren maiden kulttuuri ja uskonto poikkeavat Keski-ja Pohjois-Euroopan luterilaisen uskonnon viitoittamasta polusta. Roomalais- ja kreikkalaiskatolinen kirkko ja leppeä ilmasto sävyttävät Välimeren maiden kansojen elämää. Nykyajan kiivas poljento muussa Euroopassa eivät ole yhtä tiukasti tarttuneet eteläisiin oloihin. Perhe ja suku ovat siellä perinteisesti olleet valtiorakennetta tärkeämpiä. Itlaiahan yhdistyi yhdeksi valtioksi vasta noin 50 vuotta ennen Suomea. Ikävät mafiatyyppiset vallan pesäkkeet ovat vaivanneet Italiaa näihin päiviin asti. Sitä ollaan kuitenkin kitkemässä työllä ja vaivalla. Maa on eräs suurimmista EU-maista niin väestöllisesti kuin taloudellisesti. Se on kovasti velkainen mutta niin ovat muutkin suuret EU maat. Ja USA vasta velkainen onkin ja yhä enemmän se Trumpin hallinnon aikana velkaantuu.

Italian valtion velka ja muu velkaantuminen poikkeavat muista maista sikäli, että se on lähinnä maan sisäistä. Talouskasvu on hidasta ja poliittinen päätöksenteko samoin. Populistipuolue on sielläkin saanut kannatusta ja Berlusconi vetelee vielä taustalla naruja. Mutta uudistushalua on ja toivottavasti entinen pääministeri Renzi ja muut saavat taas tuulta siipiensä alle uudistusten aikaansaamiseksi. Italia on niin tärkeä maa koko Euroopalle, että sen tilannetta tulee EUn seurata ja antaa sopivasti tukea ja kannustusta.