Antti Karilan jatkoa Pentti Valkeajärven tarinaan "Mossella Lappiin"
Retkellä sattui ja tapahtui tosiaan
Pena kirjoitti kivan kuvauksen jännittävästä, vaiherikkaasta reissustamme Lappiin kesällä 1965.
Jatkaisin tarinaan vähän yksityiskohtia.
Kun matkamme keskeytyi Norjan tuntureilla etupyörän laakerin rikkouduttua, jouduimme odottelemaan uuden laakerin saapumista kolmisen päivää. Muistini mukaan se tuli Oslosta asti, ei Tromssasta. Yövyimme tunturissa teltassa. Vieressä lumi peitti rinteen keskellä kesää. Kun lumi oli hieman nuoskaa niin lumisotaahan siinä pian ruvettiin käymään ja muuta hauskaa.
Odotellessamme teimme bussilla matkan Hammerfestiin. Siellä söimme mm. meren herkkuja ja muuta . Sieltä lähetin myös ensimmäisen ja ainoan postikorttini Irma Puustiselle, sievälle vaalealle savolaistytölle, johon olin tutustunut lähemmin ennen kesän koittoa JYRY:n (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan raittiusyhdistys) retkellä. Seurustelu oli alkamaisillaan ja sen merkeissä kuvakortti lähti. Siitä tarinamme alkoi ja pian, tapaninpäivänä tulee kuluneeksi 55 vuotta virallisestikin yhteistä taivalta.
Paluumatkalla Skaidista Jyväskylään oli pitkä matka edessä. Pena suoritti huikean urakan palatessa. Kalevi ajoi aamuyöstä jonkin aikaa jossakin Tornion yläpuolella. Sen jälkeen Pena posotti melkein yhtä soittoa Jyväskylään. Kyllä ruokataukoa sentään pidimme ja hieman lepäsimme. Jyväskylään saavuimme puolen päivän aikaan. Eero Valkeajärvi odotti Mossea työmatkojensa tekoon. - Ei tällaista ajourakointia voi enemmälti suositella. Melkein vuorokausi paluumatkassa meni. Mutta kuten sanotaan: ”Kun loppu on hyvin, niin kaikki on hyvin.”
Antti