Antti Karilan tarina

TARINAA SAIMAALTA KESÄLTÄ 2021

Vuosi 2021 ei ole ollut ihan tavallinen ajanjakso. Sitä on leimannut koronapandemian sekoittama julkinen elämä, kokoontumiset, juhlat, asiointi ja muu. Arki ja toimeentulo on pitänyt sovittaa siihen raamiin, minkä hallitus ja viranomaiset ovat laatineet. Työt ovat paljolti siirtyneet etänä tehtäviksi, koteihin ja mökeille.

Onneksi mökkejä on Suomessa yli puoli miljoonaa. Niin meilläkin, minulla ja perheelläni yhdessä Irman veljen ja sisaren perheiden kanssa. Paikkana on Heinävedellä, pohjoisella Saimaalla Pyttyselän keskellä sijaitseva Selkäsaari. Sittemmin rakensimme Suoman perheen kanssa myös maantieyhteyden päässä Pyylinsaaren rannassa sijaitsevan hirsihuvilan ulkorakennuksineen. Niiden suunnittelijana oli arkkitehti Jouni Ilmarinen, Suoman ja Jorman poika. Ilmakari tulee nimistä Ilmarinen ja Karila.
Tämä meneillään oleva vuosi on myös siitä poikkeava, että syntymästäni sattui tulemaan täyteen 80 vuotta 18. huhtikuuta. Juhliahan ei voinut pitää vaikka yleensä olen sellaisia järjestänyt viime vuosikymmeninä.

Ilmon perhe pelasti sen, mitä pelastettavissa oli. Se tuli merkkipäivänä pihaamme, patiolle räystään alle tuomisinaan komea käenpönttö. Sellaiseksi Ilmo tuon isoreikäisen linnunpöntön nimesi. Kakkukahvit juotiin, maljat kohotettiin ja Ilmo piti pienen puheen. Tilaisuuden jälkeen Ilmo avasi pöntön ja nosti sen sisältä pullon Apteekkarin konjakkia. Ehkä ajatuksena oli, että tästä vaari voi ottaa vähän lohduketta, ettei pettymys olisi ollut niin suuri.

Toukokuulla äitienpäivän tienoilla ajoimme kuten tapanamme on ollut 400 kilometrin matkan Ilmakarin pihaan. Siitä ajoimme Buster-veneellä Selkäsaareen ja panin pari katiskaa saunarannan kaislikkoon. Seuraavana aamuna sieltä nousi pari haukea, mutta ahvenet eivät osuneet pyydykseen. Niitä on joka kevät tullut hyvin. Oliko kutuaika muuttunut? Sitten alkoi hyvin touhukas meno Ilmakarin puutarhassa.

Viljelty pinta-ala ei ole kuin aarin verran, mutta kyllä siinäkin tekemistä riittää. Monet maustevihannekset omiin puisiin laatikkoihinsa ja perunamaa pantiin kuntoon. Siitä olemme yleensä saaneet ainakin kaksi sangollista uutta perunaa. Isompi työ oli laittaa kasvihuone kuntoon. Edellisenä kesänä Ilmo ja Unto olivat panneet kokoon pinta-alaltaan noin 2 x 2 x 2 metriä olevan muovisen harjakattoisen kasvihuoneen, itsetuulettavan. Sinne sijoitettiin kaksi isoa Biolanin kasvuturvetta, joihin oli asennettu itsekasteleva laitteisto. Turpeiden päälle tehtiin reiät, joihin Irma istutti tomaatin taimet. Irman sisar Suoma istutti toiselle seinustalle vastaavasti omat taimensa. Laitteiston vesivarantoa piti muistaa täydentää tarvittaessa. Tomaatit kasvoivat todella suuriksi, Suomalla melkein kattoon asti. Sato jäi sitten niukaksi, meillä vähän paremmaksi.

Tontilla on muutaman aarin kokoinen nurmikenttä, niityksi muodostunut. Sitä piti minun niitellä. Irman ahertaessa tossuissaan heinikossa pääsi punkki yllättämään. Ei mennyt aikaakaan, kun hän tunsi lonkassaan kutinaa ja iso punainen alue kertoi heti, mistä oli kysymys. Onneksi hän pääsi pian lääkäriin ja kahden viikon antibioottikuuri nujersi borrelioosin. Vaaralliset punkit ovat valitettavasti yleistyneet Suomessa monin paikoin.

Meillä on kivoja naapureita Ilmakarissa. Kesäkuun alussa koimme iloisen yllätyksen, kun Petri Mononen kutsui meidät muikun syöntiin viereiselle huvilalleen. Meillä oli varattuna kuplivaa juomaa, kaksi Prosecco-pulloa, jotka veimme tuliaisiksi. Mennessämme kerroin isäntäväelle, että sattui käymään niin, että minulla taisi tulla 80 vuotta täyteen huhtikuussa. Petri toimi nopeasti ja löysi pikarit tarjottimelle. Oman perheensä, Jaanan ja tyttärien Iitan ja Miinan lisäksi pöydässä istui Petrin hyvä ystävä Timo kumppaneineen. Kohta siihen ilmestyi Ilmokin. Jaana paisteli isot muikkumäärät ja muutakin herkkua löytyi. Jutut hersyivät.

Alkukesästä Masan putkivirman mies Matti Luostarinen asensi Ilmakarin keittokomeroon boilerin, joka lämmittää tiskaajan iloksi veden. Masa hoitaa meille keväin syksyin pumpun asennuksen kuntoon. Vesi tulee järvestä rinnettä ylös keittiöön ja saunaan. Syksyllä asensimme hänen avullaan kasvihuoneelle suojauksen talven varalle. Eräs kattolevy oli rikkoutunut edellisenä talvena ilmeisesti lumipaakun alla.

Kokkoa ei poltettu tänäkään kesänä kuten ei edellisenäkään vuonna, kun korona pidätteli kokoontumisia.
Kun varsinainen syntymäpäiväjuhla oli jäänyt väliin, tämän aiheen merkeissä järjestyi kesän mittaan useita tilaisuuksia. Irma leipoi elämänsä ensimmäisen Sacher-kakun, hyvin herkullisen maisteltavan. Sen ympärille kahvittelemaan kokoontui Suoma miehensä Jorman kanssa sekä Irman edesmenneen Tauno-veljen leski Sisko Puustinen Merja -tyttärensä kanssa. Sisko oli oikein puheliaalla tuulella. Suoma ja Jorma ovat yli 80 vuoden ikäisiä ja sairaudet ovat iskeneet heihin. Suoma näytti olevan hieman rasittunut. Illan varteen hän lähti Jorman kanssa ajamaan Kuopioon, kohti kotiaan. Seuraavana päivänä hänen rytmihäiriönsä paheni. KYS:n ensiapupoliklinikka oli onneksi lähellä. Siellä sydän jopa lopetti lyönnit, mutta ne saatiin pian taas käyntiin asiantuntevan lääkärin avulla. Ei auttanut muu kuin asettaa tahdistin avuksi. Loppukesästä Suoma pystyi taas ajamaan Ilmakarille hoitamaan talvikuntoon kasvihuonetta ja komeita kukkaruukkujaan huvilan terassilla.

Heinäkuulla tuli Jouni Ilmarinen kuusihenkisen perheensä kanssa Tallinnasta. Taas piti kokoontua Selkäsaaressa katetun juhlapöydän ääreen rantapuiden alle maljoja kohottelemaan. Grilliherkut maistuivat. Kun Helin viisihenkinen perhe tuli elokuun alussa Milanosta, oli jälleen ilo kohottaa onnittelumaljat. Helin puolison Riccardo Schwetzin syntymäpäiväkin sattui olemaan tuolloin. Ilmo ja Untokin pääsivät mukaan ja Irman veljenpoika Erkki Puustinen. Kyllä Irma joutui melkoiseen kuormitukseen taloutta emännöidessään. Apureita löytyi sentään valmisteluihin ja pöydän kattamisiin. Sara oli innokkaasti leipomassa mummin kanssa herkullisia korvapuusteja. Kesän mittaan Erkin perhe poikkeili saunomassa. Laskin Ilmon kanssa pari muikkuverkkoa vakiopaikalle ja aamulla koimme yllätyksen. Saaliiksi tuli sangollinen tätä sisävesiemme herkkua. Savustuspönttö piti laittaa kuumaksi ja savumuikkua riitti syötäväksi moneksi päiväksi ja vielä kaupunkiinkin vietäväksi. Ongella tuli sekä isoja että vähän pienempiä ahvenia kaislikon reunasta.
Kesäämme kuului osallistuminen myös Karilan Sukuseuran tilaisuuteen Moksin Seurojentalolla. Onnistunut tilaisuus keräsi tavanomaisen määrän yleisöä. Perinteellistä ohjelmaa oli renkaanheittoineen ja tarjoiluineen, se tosin rajoitettuna. Uutta oli paneelikeskustelu sukuseurojen tarpeellisuudesta. Keskustelijat päätyivät siihen, että tarvetta on edelleen mutta toimintamuotoja, varsinkin keskinäistä viestintää mm. seuran kotisivulla tulisi saada paremmin esille. Ilmo oli nopeasti värvättynä mukana aktiivisessa keskustelussa, johon yleisökin otti osaa evästyksiä antamalla. Toivottavasti ne kantavat eteenpäin.

Tilaisuuden jälkeen siirryimme Irman ja Ilmon kanssa Erkin talolle Surkeenjärven rannalle. Ennen savusaunan löylyjä saimme kaikki neljä sisarusta, Kalevi, minä, Erkki ja Seija puolisoinemme Irman, Eilan ja Pentin kanssa kohottaa vielä yhdet maljat merkkivuoteni kunniaksi. Ilmo toimi pullonavaajana. Kalevin vaimo Terttu ei enää kykene sairautensa vuoksi oallistumaan tilaisuuksiin. Sisarellamme Helenalla ei ollut mahdollisuutta vammaisuutensa vuoksi olla mukana. - Se oli minulle herkkä hetki ja niin se oli varmaan muillekin. Muistelin lyhyesti kuulemiani syntymääni liittyneitä tapahtumia Vekkulan Palviankoskella.

Kesään osui myös luonnon aiheuttamaa dramatiikkaa. Heinäkuun alkupuolella riehui Vieno-myrsky. Olimme käymässä Helsingissä ja kun palasimme saareen, näimme, että pitkä saunalaituri oli hajalla. Sen osia kellui vieressä vedessä ja rantakaislikossa. Ilmo ja Erkki onnistuivat kettinkien ja taljan avulla nostamaan isot alustukit takaisin laudoitetun laiturirakenteen alle, alkuperäisen korkean kivilaiturin päälle. He sitoivat tukit toisiinsa kettingin avulla. Nyt myrsky ei yhtä helposti enää pysty hajottamaan rakennelmaa.
Vuosien mittaan saaressa jotkin puut saavat vuotensa täyteen ja kuivuvat pystyyn. Niinpä meidän piti kutsua mestarimies kirkonkylältä, Hannu Jääskeläinen kaatohommaan. Tehtävä oli haastava, koska muutamat puut olivat lähellä rakennuksia. Muutama koivu ja leppä kaatui taitavasti ja meni pätkiksi. Kun paikalla oli neljä nuorta riskiä miestä, Ilmo, Unto ja Helin pojat Mattia ja Nicolas, ei kestänyt kauan, kun pöllit oli halottu. Sitten alkoi pinoaminen, jossa ahkerana touhusi myös 12-vuotias Sara. Helin perheellä oli mieluinen tilaisuus käväistä kauppa-autolla, joka kulkee kesäisin kaksi kertaa viikossa Pyylinsaaren halki. Varsinkin jäätelöt tekivät kauppansa. Matti Sallinen on yli 80-vuotias sitkeä kauppias, joka myy autostaan monenlaista tarpeellista ruokatarviketta ja taloudessa tarvittavaa. Hän on Suomen viimeisiä kauppa-autoilijoita. Toivottavasti tämä maaseudun palveluperinne ei katoa Matin mukana.

Meillä Irman kanssa oli iso urakka molempien kiinteistöjen jätteiden kanssa. Niitä oli kertynyt vuosien mittaan, kaadettujen puiden, rakennus- ja veneilyjätteiden kasoja. Piti ryhdistäytyä ja ehostaa ympäristöä. Ongelmallisemmat jätteet veimme Varkauteen Riikinnevan jäteasemalle ja öljyt Heinäveden kirkolle jätekeräysastioihin.
Isompi veneemme Silver Fox perässään 50 hevosvoiman Mercury on ollut viallisena telalla pari kesää ja sekin piti viimein saada kuntoon. Tilasimme Varkaudesta kyseiselle moottorille asiantuntevan huollon. Se onnistui kuitenkin vasta syyskuun lopulla. Huoltomies apureineen seikkaili vielä tullessaan monihaaraisessa mökkitieverkostossa ja saapui viimein hakemaan venettämme. Palautus onnistui paremmin ja sain ajaa tämän Paapeksi nimetyn risteilyveneemme muutaman kilometrin päästä Ilmakarin rantaan talvitelalle. Nimi Paape tulee siitä, että se oli Irman kutsumanimi lapsuudessa. Kun Mattia kuuli Paapen olevan taas kunnossa, hän tokaisi heti WhatChap-puhelussa, että ”sittenhän voidaan taas ensi kesänä ajaa Oraviin” tavanomaiselle retkellemme ja Linnansaaren kansallispuistokin on siinä vieressä.

Mennyt kesä oli myös siinä suhteessa poikkeuksellinen, että aurinko porotti viikkokausia ja hellettä riitti, välillä yli 30 astetta. Lämpötila ilmassa ja vedessä oli sama monina päivinä, liki 30 astetta. Se tarkoitti sitä, että puutarhaviljelykset olivat kovilla eikä satoa juuri saatu ahkerasta kastelusta huolimatta. Vain kasvihuone rehotti. Myös mustikkasato jäi saamatta. Pippurin kokoisia kuivia marjoa oli jonkin verran. Sieniä ja puolukkaa tuli onneksi, kun elokuussa alkoi sateita viimein tulla. Tatteja ja rouskuja kertyi 8 sangollista ja puolukkaa jaksoimme poimia pari sangollista. Pihlajanmarjoja, hyvin vitamiini- ja muita ravinteita sisältävää herkkua piti kerätä myös. Sitä tuli tänä kesänä puut punaisenaan.

Savonlinnan oopperajuhlilla käynti on ollut meille Irman kanssa joka kesäinen perinne. Koronan vuoksi juhlat peruuntuivat sekä viime että tänä kesänä. Nyt juhlien ohjelmaan kuuluvana pystyttiin järjestämään sentään maailmankuulun sopraanon Karita Mattilan viime kesältä peruuntunut konsertti Kerimäen kirkossa, tässä maailman suurimassa puukirkossa. Useita satoja ihmisiä pystyttiin ottamaan sisään kirkkoon, jossa Mattilan upea ääni kaikui oopperajuhlien taiteellisen johtajan Ville Matvejeffin säestämänä. Heinäveden Musiikkipäivät ovat meille muodostuneet myös perinteeksi. Viime kesänä nekin peruuntuivat, mutta elokuun lopussa ne taas järjestettiin onnistuneesti Heinäveden isossa puukirkossa. Se sijaitsee korkealla mäellä, josta on upeat näkymät Kermajärven maisemiin. Kapellimestarina on toiminut maamme tämän hetken kansainvälisesti varmaankin menestynein kapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Toisena johtajana on Erkki Lasonpalo. Myös vanha maestro Leif Segerstam jaksoi vielä tulla mukaan, joskaan ei johtamaan enää. Helsinki Sinfonietta toimii orkesterina.

Mökkiläisille on tärkeätä osallistua tiehoitokunnan kokouksiin, jotta pysyisimme ajan tasalla tien hoidosta. Mökille pitää päästä vaivatta. Koronan takia oli parin vuoden kokous jäänyt väliin. Osallistuin kokoukseen, jossa oli kohtuullinen osallistujamäärä. Puheenjohtaja veti kokouksen vauhdikkaasti ja tilinpäätökset jaettiin läsnäolijoille. Toimintakertomuksista kuultiin suullisesti lyhyet maininnat. Keskustelua ei oikein pystynyt käymään. Vastuuhenkilöissä oli tapahtunut vaihdoksia. Pääasia kuitenkin on, että tie on hyvässä kunnossa.

Minun kesääni kuului hyvin keskeisesti iso kirjoitustyö. Olen liikenevän ajan istunut saaren aitassa läppärin ääressä naputtelemassa tekstiä. Olen tullut ottaneeksi tehtäväkseni Oulunkylän sosialidemokraattien 100-vuotishistoriikin kirjoittamisen. Työväen Arkisto on kopioinut sieltä löytyvät pöytäkirjat ja muun aineiston, jotka olen siirtänyt tietokoneelle ja muistitikuille. Monilta vuosilta varsinkin sota-ajalta puuttuu aineistoa. Yhdistys on pystynyt kuitenkin pysymään toiminnassa vaikeinakin aikoina, vaikka silloin on pystytty hoitamaan lähinnä rutiinitoiminnot. Aineistoa on runsaasti ja myös eräät nimekkäät puolueen edustajat ovat olleet Oulunkylän yhdistyksen jäseniä. Syksyn tullen urakka alkaa olla kohtalaisessa mallissa.

Kulunut kesä on ollut todella poikkeuksellinen ja yllättäviä, dramaattisia käänteitä tarjonnut. Hengissä siitä kuitenkin selvittiin. Onneksi kesämme tavallisesti on huomattavasti leppeämpää, uintia, saunomista, kalastusta, vähän golfia ja kulttuuripuolta. Ja nuorilla saaressa on pingislauta ja muut pelit ahkerasti käytössä. Tikan ja ketjun heitto, petanki ja mölkky ovat enemmän meidän muiden lajeja.

Antti Karila